Jauhatus

Sika ei pysty sulattamaan kokonaisia viljan jyviä. Viljan oikea jauhatuskarkeus parantaa rehuhyötysuhdetta ja vähentää rehun lajittumista tasoittaen sikojen saamaa rehuannosta.

Sopiva jauhatuskarkeus

Lihasikojen rehuseoksiin käytettävän viljan tulee olla suhteellisen hienoksi jauhettua:

< 1 mm    60 % volyymista

1-2 mm   40 % volyymista

Ilmatiiviissä siilossa tuoreena säilötyn viljan jauhatus on vaikeampaa kuin kuivana säilytetyn ja yllämainittuun partikkelikokojakaumaan ei välttämättä päästä, varsinkaan silloin kun tuoreviljan kosteuspitoisuus on yli 20 %.

Optimaalinen jauhatuskarkeus riippuu viljan kuoren paksuudesta: ohutkuoriset viljat kuten vehnä ja ruisvehnä voidaan jauhaa karkeammaksi kuin paksukuoriset viljat. Liian karkea jauhatus vähentää esim. ohran maittavuutta ja sulavuutta, millä saattaa olla suuri taloudellinen merkitys sianlihan tuotannossa. Toisaalta viljojen liian hieno jauhatus lisää mahahaavariskiä ja hännänpurentaa.

Isoilla tiloilla kaksi myllyä on kannattava hankinta, sillä silloin voidaan erilaiset rehut jauhaa sopivaan jauhatuskarkeuteen. Yhdistelmäsikalassa tulee myös ottaa huomioon, että emakoille optimaalinen partikkelikokojakauma on erilainen kuin lihasioille:

< 1mm  50 % volyymistä

1-2 mm 35 % volyymistä

2-3 mm 12 % volyymistä

> 3 mm 3 % volyymistä     

Lajittumisen estämiseksi myös muiden komponenttien tulisi olla jauhettu vähintään yhtä hienoksi kuin viljat. Esimerkiksi valkuaisrouheet ja -puristeet on jauhettava, samoin kuin herne ja härkäpapu. Valkuaisen sulavuuden parantamiseksi valkuaisraaka-aineet kannattaa jauhaa mahdollisimman hienoksi.