Ilmanvaihto

Sikaloiden ilmastoinnin perustana on viisi tärkeää periaatetta: 5 I:tä

-Ilmanottoaukko ulkona

-Ilmanottoaukko sisällä

-Ilman liikkuminen

-Ilman laatu

-Ilmanpoistoaukko

Ilmanottoaukko ulkona

Ilmanottoaukon tulee olla rakennuksen pohjois- tai itäpuolella aina kun mahdollista. Näiden puolien etu on varjoisuus kesällä.

On myös tärkeää, että ulkona olevaa ilmanottoaukkoa voi säätää. Ottoaukon suuruus lasketaan aina maksimi-ilmanvaihdon saavuttamiseksi lämpiminä päivinä. Ulkona olevaa aukkoa tulee kuitenkin pienentää talvella, kun ilmastoinnin nopeus on korkeintaan 10 %, muutoin tuuli vaikuttaa liiaksi osastojen ilman liikkumiseen. Paras tapa on luukku tai verho, jota säädellään automaattisesti 5 Pa:n alipaineella. Tällaisella ilmanottoaukolla tuuli ei juuri vaikuta osastojen ilman liikkumiseen. Vaihtoehtona on käsin säädeltävä luukku tai verho. 

Käsin tapahtuvan säätelyn haitta on kuitenkin se, että säädöt tapahtuvat aina liian myöhään.

Ulkona olevan ilmanottoaukon suuruus lasketaan osaston tai koko rakennuksen maksimi-ilmanvaihdosta ja se perustuu 1,2 cm²/m3 maksimi-ilmanvaihtoon. Esimerkiksi:

1000 lihasian sikala jossa on diffuusiokatto:

1 000 x 100 m3/h/sika x 1,2 cm²/m3 = 12,0 m².

 

Ilmanottoaukko sisällä

Sisällä olevan ilmanottoaukon on tärkeää tuoda raitis ilma oikeaan paikkaan siten, ettei ilma osu eläimiin liian suurella nopeudella. Ilman osastoon tuomiselle on kaksi mahdollisuutta:

* Ilma ylhäältä sisäkaton läpi (useita mahdollisuuksia). Ilma sekoittuu osastossa.

 

* Ilma alhaalta. Ilma ei sekoitu osastossa

Jokaiselle järjestelmälle on omat suosituksensa. Hyvän ilmanottojärjestelmän periaate on se, että ilma ei saa osua suoraan sikoihin. Kun ilma tulee diffuusiokatonläpi, sen täytyy kääntyä ensin käytävään ja vasta sitten eläimiä kohti. Tärkeää on myös ritilöiden sijainti seinän puolella ja makuualueen sijainti käytävän puolella. Raitis ilma saa osua suoraan vain emakkoihin lämpiminä päivinä. Sisäkaton ilmanottoventtiilit siirtävät ilmaa suoraan eläimiä kohti, jonka vuoksi tätä järjestelmää suositellaan vain emakoille ja lihotussioille.

On hyvin tärkeää, että korvausilmakaton laskelmat on tehty kunnolla. Jos aukot ovat liian suuria ja niitä käytetään yhdessä alhaisen ilmanvaihdon kanssa, alipainetta ei ole tarpeeksi, jolloin ilma ei koskaan liiku tarpeeksi.

Hyvin eristetty katto on tarpeen ilman tullessa ylhäältä. Jos kattoa ei ole eristetty hyvin, alla oleva osasto lämpiää liikaa kuumina päivinä. Haittapuoli on se, että huoneen päivä- ja yölämpötilojen välillä on suuri  ero. Katon voi tehdä niin sanotuista "voileipälevyistä". Tällaisissa levyissä on teräksiset reunat, joiden välissä on polyuretaanista tehty eriste. Toinen vaihtoehto on asettaa polyuretaanilevyjä kattolevyjen alle.

 

Ilman liikkuminen

Ilman liikkuminen osastossa on hyvin tärkeää. Imetyskarsinassa ilman täytyy tulla ensin käytävälle ja vasta sitten eläimiä kohti. Emakoille ilman täytyy kuitenkin kulkeutua kärsään, erityisesti lämpiminä päivinä. Tämän vuoksi oikeiden järjestelmälaskelmien laatiminen eri eläinryhmille on tärkeää.

Myös lämmitysjärjestelmä on tärkeä tekijä ilman liikkumisessa. Lämpö liikuttaa ilmaa ilmanvaihdon ollessa alhainen ja lämmitysjärjestelmän ollessa päällä. Ilman liikkumiseen vaikuttaa samion eläinten tuottama lämpö. Ilma kulkeutuu alas tyhjässä karsinassa, koska siellä ei ole lämmön tuottoa. Ilman liikkuminen voidaan todeta savukoneella.

 Kuva 3

 

Ilman laatu

Ilman laatu on tärkeää sikalassa, mutta sikojen haistaminen on myös tarpeen, muutoin ilmanvaihdon taso on liian suuri. Liian suuri ilmanvaihto aiheuttaa muita ongelmia kuten yskimistä ja hännänpurentaa.

Jotkut kaasut ovat helposti mitattavissa:

Hiilidioksidi (CO2),

Ammoniakki (NH3)

Syaanivety (HCN)

Rikkivety (H2S)

Kosteus

Hiilidioksidi  tulee mitata vain kun ilmanvaihdon taso on alimmillaan. Liian korkea tai liian alhainen ilmanvaihto vaikuttaa mittaustulokseen. Hiilidioksidin määrä on yleensä 2 000 - 3 000 ppm. Jos määrä on alle 2 000 ppm, ilmanvaihdon taso on liian korkea ja jos määrä on yli 3 000 ppm, ilmanvaihdon taso on liian alhainen. Kun ulkona on hyvin kylmä (esimerkiksi alle - 10 °C), ilmankosteus on hyvin alhainen. Näin alhaisella ilmankosteudella ilmanvaihtoa voi alentaa ongelmitta niin, että CO2-pitoisuudeksi tulee 4 000 ppm.

Ammoniakki määrä on yleensä enintään 10 ppm.  Standardi pätee pikemminkin sikalassa työskenteleviin ihmisiin kuin eläimiin. Normaalisti eläimille ei koidu haittoja, jos pitoisuus on 20 ppm. Kun kiinteä lattia on likainen, NH3-pitoisuus on yleensä yli 10 ppm. Suurempi ilmanvaihdon taso ammoniakista eroon pääsemiseksi ei ole hyväksi, ratkaisuna on ennemminkin kiinteän lattian puhdistaminen. Veto lietekuilussa aiheuttaa suuremman ammoniakkipitoisuuden osastolla, ja ilman liikkuvuutta on syytä parantaa.

Syaanivety on hyvin myrkyllinen mantelilta tuoksuva kaasu. Sekä ihmiset että eläimet kuolevat tätä kaasua hengitettyään. Kaasu syntyy lietteessä mutta vain jos lietettä sekoitetaan. Tämän vuoksi lietettä sekoitettaessa tai lietekuilua tyhjennettäessä riittävän ilmanvaihdon varmistaminen on erittäin tärkeää.

Rikkivety on myös hyvin myrkyllinen, mädiltä kananmunilta haiseva kaasu. Myös se syntyy llietettä sekoitettaessa tai kun lietekuilua tyhjennetään.

Kosteus: Sikalan kosteuden tulee olla 60 % – 80 %, vaikkakaan tason varmistaminen ei ole aina helppoa. Kosteustaso riippuu ilmanvaihdon tasosta, lämpötilasta ja ulkoilman kosteudesta. Jos ilmanvaihdon taso on liian alhainen, kosteustaso on korkeampi, mutta jos ulkona sataa vettä tai sää on sumuinen, rakennuksen kosteus -+nousee myös liian korkeaksi. Ilmanvaihdon tasoa ei tule korottaa kosteuden alentamiseksi tässä tilanteessa. Likainen kiinteä lattia aiheuttaa myös suurempaa ilman kosteutta ja huonoa ilman laatua, joten tämän ongelman ratkaiseminen on pääasia. Alimman ilmanvaihdon tason täytyy olla tarpeeksi korkea, jotta kosteustasoksi saadaan 60 % – 80 %.

Ilmanpoistoaukko

Ilmanvaihtoa tarvitaan jokaisessa osastossa jossa on sikoja. Luonnollista ilmanvaihtoa (tuulettimen puuttumista) ei suositella, sillä se on liian riippuvainen rakennuksen rakennustavasta ja ulkona puhaltavasta tuulesta. Luonnollista ilmanvaihtoa on hankala säädellä, joten vain mekaanista ilmanvaihtoa suositellaan. On hyvin tärkeää tietää tuuletuksen taso jokaisena päivän hetkenä.  Ilmanvaihtotason mittaukseen on olemassa useita ratkaisuja:

*Mittaussiivet: mittaussiivet liitetään aina automaattiseen sulkimeen. Nykyisin tämä laitteisto antaa parhaimman varmuuden siitä, mitä menee ulos. Mittaussiivet kuivapuhdistetaan useita kertoja vuodessa. Mittaus perustuu kierrosten määrään minuutissa, ja jokainen tuulettimen kierto luo 4 sykäystä. Tuulettimen laakerin tulee pyöriä helposti. Ainoa tämän laitteiston haittapuoli on se, että joidenkin vuosien kuluttua laakeri ei enää pyöri vaivattomasti, jolloin se on vaihdettava uuteen.

*SKOV:

Tämä merkki selvittää ilmanvaihdon tason tuulettimen jännitteen tai pyörimistaajuuden ja lavan asennon perusteella. Viimeisin uutuus on savupiipun alipaineen mittaamisjärjestelmä.

*Alipaine:

Paine-eroja on mahdollista mitata ilmanpoistoaukon läpän avulla. Ilmanvaihdon taso voidaan laskea tällä paineella ja neliösenttimetrin kokoisella läpän aukolla. Tässä järjestelmässä läpän sijainti on hyvin tärkeä.